torstai 27. huhtikuuta 2017

Erkkarifiiliksiä

Hei taas!

Nyt on erkkari taputeltu. Suoraan sanottuna ylivoimaisesti huonoin kehäkokemus ikinä.

Lähdettiin aikaisin aamulla ajamaan paikanpäälle. Mukana Nanon lisäksi oli pojat Jeri ja Ruma. Paikanpäälle päästyämme laitettiin koirat häkkeihin odottelemaan. Jonkin aikaa ehittiinkin odotella, kunnes lähettiin Nanon ja sen siskon kanssa seikkailemaan kehän laidalle. Nano oli jo tässä vaiheessa vähän poissa oleva, mutta luulin sen johtuvan vain "ahtaasta" sisähallista, jonne oli mahutettu hurjan paljon lajitovereita. Häslinkiä oli ympärillä tosiaan aika reippaasti ja luulin junnun olevan vaan vähän sekasin kaikesta häsellyksestä ympärillämme. Junnujen alkaessa mentiin kaikki yhdessä kehään. Ravi osuus meni tosi kivasti, seisominenkin ihan ok. Olin vähän pettynyt Nanon vaisuuteen seisomisessa, eikä se millään halunnut heiluttaa tai edes nostaa häntäänsäkään vaikka kuinka yritin.




Namppa on kuitenki aina "ekalla kierroksella" huonompi seisottaa, kuin tokaa kertaa kehään mennessä joten ajattelin että se siitä tokenee arvostelussa. Heti kehään mennessä koira oli ihan poissaoleva. Seiso sinänsä ihan paikoillaan, mutta esim tuomarin tullessa oli ihan outo. Ihankuin olisi arvastanut tuomaria, joka ei todellakaan ole sen ihmisrakkaalle luonteelle tyypillistä. Noh, seisominen meni sitten ihan surkeesti eikä pentu vieläkään suostunut nostamaan häntäänsä, mikä on tosi outoa siltä. Ravi meni kuitenkin ihan ok.

Noh, saatiin EH. Ihmettelin kyllä kovasti ettei H:ta antanut. Paperissa luki kehittämättömästä rinnasta ja vaaleista silmistä. Ei mitään hirveän erikoista, mitä en valmiiksi jo tietäisi. Kehästä jäi tosi huono fiilis jälkeenpäin, kun aina kaikkialla muualla on mennyt niin kivasti.. Pari tuntia myöhemmin vein pennun ulos. Sillä oli _ihan_ kuralla vatsa ja oli edelleen tosi vaisu. Jatkoin sen ulosvientiä aina vähän väliä. Jeri ja Ruma meni tässä välissä kehään. Parhaan nartun- ja uroksen valittuaan olikin kasvattajaluokka. Yhtäkkiä meitä Sannin kanssa pyydettiin esittämään Nila (nanon äiskä) ja kumppanit. No otettiin ne sitten lennossa mukaan ja kiiruhdettiin kehään. Otin kiiressä eka Nellan (nampalla ja nellalla sama emänemä). En tosiaan kertaakaan ollut ennen edes nähnyt koiraa, mutta taitavasti se kehässä pönötti vieraankin ihmisen kanssa.

Nila, Ninni, Nella ja Tenho, c. satu saarinen

Kaikki muu sujui tosi hyvin, mutta neiti ois kovasti halunnut istuskella aina vähän väliä. Vaihettiin Miian kanssa koiria, koska miialla oli konstinsa pitää istuminen kurissa. Otin sitten Nilan (nanon äiti) jota olenkin vähän useemman kerran hoidellut, mutta siitäkään ei juurikaan mitään kehätietoa ollut, muuta kun että se ahmii kädet namien mukana.. Taitavasti vanha konkari esiinty ja osoittautu paljon kivemmaksikin luonteeltaan mitä muistin!

Kasvattajaluokassa oli oikeestaan tosi monta osallistujaa. Päästiin jatkoon ehkä n. kuuden muun ryhmän kanssa. Tällöin tuomari katsoi meidät vielä uudestaan ja sijoitti neljä ryhmää. Ei ylletty sijoille, mutta saatiin kunniapalkinto.

Nila, Ninni, Nella ja Tenho c. Satu saarinen!
Loppujenlopuksi päivä oli mukava, vaikka Nanon kehä menikin päin puita. Junnu oli vähän kipeä, joten ei pystynyt parempaan kun mitä esitti. Nyt kuitenkin täysin kunnossa taas ja viilettänyt täysiä uiden meressä ja juosten metsässä. Tällästä tälläkertaa, toivotaav´n että ens kerralla pentu on kunnossa ja esittää parastaan!

-Nina


perjantai 24. maaliskuuta 2017

Vuoden ikäinen kakara

Niinhän se vuosi taas vierähti. Ihan älyttömän nopeasti mennyt taas, vastahan me oltiin niitä pentuja hoitelemassa yökylien merkeissä ennenkuin silmätkään oli edes avautuneet...

[kuvat c. sanni]


Älyttömän nopeasti mennyt vuosi, mutta paljon onkin ehtinyt tapahtua. Pentu on kavanut junnuikään ja ensimmäinen junnukehä korkataankin erkkarissa. Ehkä vähän tyhmä idea lähteä erkkariin tekemään näyttelydebyytti mutta mitäs siitä, katotaan nyt mitä tuomari kakarasta tuumaa. Pämppis onkin kasvanut ihan hurjasti ja painaakin nykyään jo yli 30 kiloa!! Vaikka fyysisesti se onkin jo melkeen aikuisen mitoissa, on se päästään vielä yhtä jääräpäinen kakara mitä ennenkin. Hirveen soisaalinen ja kaikkia rakastava ja no onhan se positiivinen elämäntapa ihan hyväkin asia. Paljon on tuonut iloa meille ja toivottavasti tuo vielä seuraavat kymmenen vuottakin.




 Ollaan nyt treenattu vähän näyttelyhommien lisäks tokojuttuja. Sekaan on eksynyt vähän alkeellisia agilityhommiakin. Tosin esteet pidän ihan mineinä vielä, ennenkuin saadaan koira kuvattua ja no onhan sillä vielä vähän kasvurajatkin auki. Pääasiassa treenailtu vähän esteiden kiertämistä ja muutenkin mielenvirkistykseksi hypelty. Nano rakastaa esteiden hyppelyä ihan hirveesti ja on ihan tosi motivoitunut treenailemaan kaikenlaisia kiemuroita!




Kaikin puolin pennusta on kasvanut ihan yli-innokas ja yli-sosiaalinen teini, joka rakastaa kaikkia mutta ketä kaikki vihaa... Vähän liian yli-innokas monen makuun.. :D

Palaillaan taas viimeistään erkkari-postauksen kanssa!

-Nina

ps. Jos on kiinnostunut mun kuvaamista kuvista (pääasiassa hepoista) käykää tsekkaamassa uusimmat kuvasivuni täältä!